Kannatko sinä sisälläsi jotakin unelmaa? Minkälaista unelman kantaminen on? Tämä on oma kertomukseni yhden unelman synnystä kohti sen toteutumista.
—
Kirjoitettuani ensimmäisen lauluni 13-vuotiaana mieleeni tuli sana ”särkyneille”. Sain silloin kutsumuksen sydämelleni; levittää Jumalan lohdutusta musiikkini avulla. Unelmani jo silloin oli tehdä oma levy, ja haaveeni kypsyi hiljalleen kymmenen vuoden ajan. Noihin vuosiin on mahtunut niin monia pettymyksiä kuin iloakin.
Teininä aloin kirjoittaa omia kappaleita lähinnä vain purkaakseni pahaa oloani ja etsiäkseni lohdutusta Jumalalta. Vähitellen aloin myös laulaa kaikenlaisissa tapahtumissa ja toimia ylistyksenjohtajana.
Viisi vuotta sitten naimisiin mentyäni ja uuteen kaupunkiin muutettuani aloin saada myös mahdollisuuksia esittää enemmän omia laulujani. Samalla kun uusi aikakausi alkoi, jouduin kuitenkin myös luopumaan joistakin asioista. Päätin jättää toistaiseksi kokonaan ylistyksen johtamisen, josta kylläkin myös nautin, ja alkaa yhä tietoisemmin pyrkiä unelmaani kohti. Löysin soittoporukan, jonka kanssa aloin työstää ensimmäistä demoa. Olin valtavan innoissani ja ihmettelin sitä, miten helposti asiat menivät eteenpäin. Ajattelin, että ihan pian pääsisin äänittämään oman levyn!
No, asiat eivät kuitenkaan menneet ihan niin kuin olin ajatellut. Demoprojektimme seisahtui, koska melkein kaikki bändiläisistä saivat lapsen äänitysten aikaan. Meilläkin mieheni kanssa alkoi pesänrakennus. Musiikkikuviot jäivät hetkeksi lähes kokonaan syrjään ja nautin elämän ihmeestä ja äidiksi kasvamisesta. Haikeana, mutta kuitenkin juuri silloin onnellisena, päästin taas hetkeksi irti haaveestani. Lauluja kirjoitin kuitenkin edelleen silloin tällöin.
Pari vuotta sitten aloin kuitenkin saada taas ihmisiltä rohkaisevia sanoja ja unelma sisälläni vahvistui. Vuoden 2015 keväällä projekti vihdoin oikeasti alkoi yllättävällä tavalla. Elin silloin kenties elämäni kipeintä aikaa ja tunsin olevani aivan hajalla. Kuitenkin, juuri kaikkein raskaimpana aikana minut pyydettiin laulamaan erääseen sielunhoidolliseen tapahtumaan. Laulaessani särkyneen sydämeni pohjasta, mieleeni nousi ajatus “Tähän mut on luotu”. Silloin ovet alkoivat avautua ja ymmärsin, että oli tullut aika tarttua toimeen.
Viime syksynä aloin toden teolla suunnitella projektia. Olin todella iloinen, kun sain koottua bändin rakkaista ystävistä. Tämä vuosi on ollut työntäyteinen, välillä hyvinkin haastava, mutta kuitenkin todella antoisa. Vielä keväänkin kuluessa tuli eteen hetkiä, jolloin esteiden kohdatessa raskain sydämin ojensin unelmani Jumalalle ja sanoin: “Jos vielä ei olekaan unelman toteutumisen aika, olkoon niin. Rakastan eniten sinua”. Kuitenkin kerta toisensa jälkeen Isä antoi sen takaisin ja kuiskasi: “Tämä on meidän yhteinen unelma. Jatka vain eteenpäin ja muista, että olen kokoajan vierelläsi.”.
En olisi nyt tässä, jos Jumala ei olisi polkuani valmistanut ja johdattanut. Sydän täynnä kiitosta saan vapauttaa lauluni kertomaan Isästä, joka lohduttaa, rohkaisee ja on kirvelevimmissä kivuissammekin aina meitä lähellä.
—
Unelman kantaminen voi olla samalla ihanaa, mutta välillä myös pelottavaa. Pieni unelma voi tuntua aluksi niin hauraalta, että sitä haluaa kaikin tavoin suojella. Jumala on kuitenkin rakastava Isä, joka haluaa johdattaa meitä juuri sellaisella tavalla, että unelma saa kaiken tarvitsemansa vahvistuakseen ja kypsyäkseen. Rohkaisen siis sinua, mikä tahansa unelmasi onkin, ojentamaan sen Isälle ja pyytämään häntä pitämään siitä huolta. Samalla voit luottaen ottaa askeleita eteenpäin, vaikka ihan pieniäkin.
Minja on jyväskyläläinen laulaja-lauluntekijä, jonka debyyttialbumi “Särkyneen sävel” julkaistiin tänä syksynä.
