Monet tuntevat villin lännen tarinoiden kaupungit, jotka syntyivät kuin yhdessä yössä jengin rynnätessä kultahippujen perässä. Ne kuhisivat monenlaista elämää – tarinoissa usein ruudinkäryistä sellaista. Elämä oli siis vähintään omanlaistaan, rakentuen niiden keskuksena, elämän antajana toimineen kaivoksen ympärille. Ja se, kaiken ydin myös muokkasi kaupungeista omanlaisiaan.
Sama pätee oikeastaan kaikkeen muuhunkin rakentamiseen. Se mikä on perustana, keskiössä, vaikuttaa ratkaisevasti siihen mitä lopulta syntyy ja mistä se ammentaa elämänsä värit ja niiden sävyt. Esimerkkinä olkoon nykyään suosittu, suorastaan seksikäs, kaikissa tuuteissa oleva rakkaus. Se on hyvä lähtökohta sekä kiintopiste moneen ja sen ympärille voi rakentaa mm. kaiken sen, mitä Korinttilais-kirjeen kolmastoista luku kertoo rakkauden olevan. Se saavuttaa siis paljon ja kaiken se tuntuu pitävän sisällään.
Myös suvaitsevaisuus on asia, jonka ympärille nykyään halutaan rakentaa ja minkä “nimeen” vannotaan. Sekin on hyvä silloin kun halutaan antaa erilaisille mielipiteille, ajatuksille ja ihmisille tilaa. Siitähän myös Raamattu kertoo puhuessaan mm. kaupunkiin tulevista muukalaisista ja ylipäätään siitä miten kohtelemme lähimmäistä.
Samoin kuin alussa mainitut kaupungit nuo kaksi esimerkkiä siis kuulostavat ja näyttävät hyviltä, jopa kannatettavilta. Ne sykkivät ja rakentavat omaa ja omanlaistaan elämää ympärilleen. Väitän kuitenkin, että tehdessäsi noista tai muista hienoista asioista elämäsi keskipisteen saavutat paljon, mutta yksi jää uupumaan. Se on Kristus-keskeinen elämä ja sitä kautta itse Kristus. Juuri Kristus erottaa monet hienot aatteet kristinuskosta. Tai kuten Pekka Toivainen ABC- lehden numerossa 6/2016 sanoo: Ero hienojen aatteiden ja asioiden välillä “kulminoituu Jeesukseen Kristukseen – siinä ne erkaantuvat 180 astetta toisistaan.”
Sitä vastoin alkaessasi elää Kristus-keskeisesti, siten että Hän on keskiössä, saavutat myös rakkauden – Jumalahan on rakkaus ja siksi elämäsi on mahdollista sykkiä sen tahtiin. Saavutat myös suvaitsevaisuutta toisia kohtaan, ja enemmänkin – voit kasvaa armolliseksi.
Kristuskeskeinen elämä on elämää, jonka elinvoima ei lopu, sillä sen keskiössä on tie, totuus ja elämä itse.
Rakkaudesta kristuskeskeisyyteen
