”Kaikki rokotukset ovat saatanasta!” Tällaiseenkin väitteeseen voi törmätä ainakin silloin, kun kristillisperäiset vaikutteet kohtaavat suosittuja netissä kiertäviä salaliittoteorioita. Rokotteisiin toisinaan liittyvistä ongelmista huolimatta en silti biologina (tai muutenkaan) pidä tätä ajatusta millään tasolla todennäköisenä. Tiedän kuitenkin yhden rokotuksen, joka mitä suurimmalla todennäköisyydellä on itsestään perkeleestä peräisin.
Rokotukset on tarkoitettu virustautien torjuntaan. Ihmisen elimistö kehittää luonnostaan vastustuskyvyn monia viruksia vastaan, mutta eräissä vaikeammissa tapauksissa vastustuskyvyn syntyä voidaan auttaa. Siihen on erilaisia tapoja: elimistöön voidaan ruiskuttaa esimerkiksi tapettuja, pilkottuja tai rakennetta muokkaamalla heikennettyjä taudinaiheuttajaviruksia. Jo pelkistä viruksen palasista ihmiskroppa saattaa kehittää täyden vastustuskyvyn virustaudille, johon normaalioloissa kuolisi. Periaatteessa sama taktiikka on tuttu myös sielunviholliselle.
Jo Raamatun alkulehdiltä löydämme kertomuksen, jossa käärme vääristelee Jumalan sanoja ja saa ensimmäiset ihmiset epäilemään (1. Moos. 3:1–5, vrt. 2:16–17). Vastaavasti Uuden testamentin alkulehdillä Paholainen osoittaa Jeesusta kiusatessaan tuntevansa Jumalan Sanan – mutta myös osaavansa käyttää sitä väärin (Matt. 4:6, vrt. Ps. 91). Jeesus tuntee Kirjoitukset kuitenkin vielä paremmin ja vastaa joka kerralla tiukasti Sanalla niin, että vihollinen joutuu antamaan periksi ja pakenemaan.
Kuinka tämä siis liittyy rokotuksiin? Otetaanpa pieni ajatusleikki mallia C. S. Lewis. Jos olisit Saatanan asialla ja tahtoisit estää ihmisiä lukemasta Raamattua, kuinka tekisit sen parhaiten? Jo historiakin osoittaa, että vainot ja kieltäminen eivät loppujen lopuksi ole tehokas keino. Mutta entä jos altistaisitkin ihmiset Raamatulle omilla ehdoillasi? Tällöin voisit ajatella Jumalan sanaa ikään kuin vaarallisena, tehokkaasti leviävänä viruksena. Jos saat sen heikennettyä pilkkomalla ja muokkaamalla alkuperäistä rakennetta, ihminen voi kehittää vastustuskyvyn sitä vastaan.
Juuri näin on tapahtunut meidän ajassamme. Monet uskosta osattomat tietävät Raamatusta liian vähän ymmärtääkseen sitä todella, mutta silti liikaa ollakseen vapaita ennakkoluuloistaan sitä kohtaan, eivätkä siksi tahdo altistaa itseään sille. Eikä siinä vielä kaikki, vaan uskovatkin rakentavat elämäänsä peukkupaikkojen ja mannalappujen varaan eivätkä lue Jumalan Sanaa kokonaisuutena. Ajattelemmeko, että muutama jae sieltä täältä riittää kasvattamaan meitä uskossa, kun samalla täytämme mielemme kaikenlaisella roskalla? Jopa seurakuntien saarnat ja opetukset voivat olla todella kaukana Raamatusta, olivatpa ne sitten tyhjää hyvän tekemistä ja moraalilakia ilman evankeliumia tai tunteisiin ja henkisyyteen perustuvia harhaoppeja. Raamatun tekstien pilkkominen lukuihin ja jakeisiin on ollut joillakin tavoilla hyödyksi, mutta siitä on kokonaisuudessaan luultavasti ollut vielä enemmän haittaa. Yhteydestään irrotettuja ja vääristeltyjä sananpaikkoja on pirullisen helppo käyttää ja ymmärtää väärin, ja niistä kyhätyillä ”selityksillä” voi tukea melkein millaista ideologiaa tahansa. Myös tällaisten Raamattuun löyhästi pohjautuvien harhaoppien vallassa olevaa ihmistä voi usein pitää kuin rokotettuna puhdasta Sanaa vastaan, täysin haluttomana sen tutkimiseen.
Seurakuntaa tulisi nimenomaan rakentaa syvällisellä Raamatun kokonaisilmoituksen opetuksella ja käymällä läpi myös tuntemattomampia kohtia – nekin johtavat kyllä Jeesukseen ja terveeseen evankeliumiin. Hengen sotavarustuksen (Ef. 6:10–18) ainoa hyökkäysase on Hengen miekka eli Jumalan sana, ja jo Jeesuksen vastaukset kiusaajalle osoittavat sen tehokkuuden käytännössä. On myös ironista, että heti autiomaassa siteeraamansa psalmin seuraavilla sanoilla Paholainen olisi julistanut tuomion itselleen (käärmeen polkeminen maahan, Ps. 91:13). Jos Jumalan sana kerran on elävä ja väkevä, sen tarvitsee ennen kaikkea antaa elää kokonaisuutena eikä pelkästään kliseisimpien yksittäisjakeiden liimaamisella ihmispuheen päälle. Mannalaput ja peukkupaikatkin saattavat toisinaan toimia, mutta se on enemmänkin osoitus Jumalan armosta ja Sanan voimasta kuin itse tarkoitus. Hengen miekkaa ei kannata pilkkoa tylsäksi voiveitseksi.
Jokainen meistä voi myös itse tarttua tärkeimpään aseeseemme helposti, tutustua siihen syvemmin ja pyytää Pyhää Henkeä opettamaan sen käyttöä. Myös vihollinen rokotteineen ymmärtää tämän – ja pelkää sitä päivää, jolloin mekin ymmärrämme. Miksi tyytyä voiveitseen tai edes tikariin, kun voit saada kunnon miekan?
