Moni on varmasti Raamattua lukiessaan ihmetellyt, kuinka Israel onnistui aina tunaroimaan asiansa tuhannen mutkille – ensin Mooseksen ja Joosuan alaisuudessa, sitten tuomarien ja lopulta kuninkaiden. Tässä meillä on kansa, jonka Jumala itse oli valinnut omakseen. Tämä kansa oli nähnyt omin silmin täysin ennenkuulumattomia ihmeitä, jotka saivat koko ympäröivän maailman kauhusta kalpeaksi kuin albiino olmi. Jumala oli tehnyt liiton tämän kansan kanssa, eikä se liitto ollut mikä tahansa ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus. Yksi itsessään mitätön kansa otettiin osaksi jumalallista suunnitelmaa ja sille luvattiin mitä muikeimpia siunauksia liiton ehdoissa pysymisestä – mutta myös hirvittäviä kirouksia niiden rikkomisesta.
Ja mitä tekee Israelin kansa? Taivas varjele, mitä sieltä tulee! Israelilaiset saavat jatkuvalla valituksellaan jopa Mooseksen ja Aaronin tekemään väärin, valmistavat itse itselleen paremman jumalan jo odotellessaan liiton ehtoja, kieltäytyvät jänishousuisuudessaan ottamasta Luvattua maata haltuunsa ja lopulta sinne päästyään omaksuvat muiden kansojen kielletyt tavat melkein heti. Miten meni noin niinku omasta mielestä?
Tuomarien kirja on osuva tiivistys Israelin vaiheista – kansa rikkoo Jumalaa vastaan ja saa ansionsa mukaan, Jumala armahtaa ja auttaa, mutta hetken rauhassa oltuaan kansa kääntyy jälleen takaisin syntiin ja noidankehä toistuu. Eivätkö nuo taulapäät todella oppineet mitään virheistään? Lisäksi he näkivät omin silmin Jumalan toimivan. Minä en ainakaan olisi ollut noin tyhmä, jos olisin elänyt silloin!
Mutta enkö minä oikeastaan ole vähintään samanlainen idiootti tai jopa pahempi? Jumala valitsi minut ja teki uuden liiton kanssani. Jumala tuli itse maan päälle kärsimään rangaistuksen minun törttöilyistäni. Jumala asettui itse Pyhässä Hengessään minuun asumaan tavalla, josta suurimmatkin Vanhan testamentin sankarit saattoivat vain unelmoida. Silti minä lankean syntiin jatkuvasti, unohdan Jumalan hyvän tahdon ja lupaukset ja kumarran nykyajan kultaisia vasikoita joka suuntaan niin että selkäranka natisee. Touché!
Sellaisia me ihmiset kaikki olemme, niin historiallisessa Israelin kansassa kuin nykyisessä Israelin valtiossa ja kaikkialla muuallakin. Raamattu kuitenkin osoittaa ihmisen perinpohjaisen syntisyyden lisäksi myös Jumalan käsittämättömän rakkauden ja kärsivällisyyden. Niihin saamme sitäkin enemmän turvautua nyt, kun Jeesus on avannut meille reitin ulos koko ihmiskuntaa vaivanneesta synnin kirouksesta.
En voi pitää itseäni yhtään parempana kuin israelilaisia, mutta voin ottaa oppia näistä neljänkymmenen vuoden sakkovaellukselle joutuneista. Niin epäloogiselta kuin se kuulostaakin, pelkkää omaa tahtoani seuratessani olen pian iloisesti työntämässä päätäni uudelleen hirttosilmukkaan. Kun olen Jeesuksen omana nimenomaan siirtynyt pois synnin orjuudesta, minun täytyy siis pysyä hereillä.
Uudestisyntynytkin lankeaa, mutta saa silti kasvaa armon alla vähitellen paremmaksi ja odottaa lopullista vapautusta synnistä. Kaikki voima hereillä pysymiseen ja muutokseen tulee Pyhältä Hengeltä, mutta voin myös itse vaikuttaa siihen, otanko tämän voiman vastaan. Toinen vaihtoehto on kuunnella synnin houkutuksia ja tulla lopullisesti vedetyksi hengelliseen lihamyllyyn pikkusormestaan. Jumalan viisaudella voimme kuitenkin välttää tämän maailmanluokan tyhmyyden. Teemmehän niin?
