Suurimmalle osalle ihmisiä Jeesuksen vertaus kolmesta kaverista, jotka jäivät hoitamaan isännän tiluksia on tuttu. Muistamme erityisen hyvin sen yhden. Sen, joka ei riskeerannut muuta kuin selkänsä tarttumalla lapioon ja kaivamalla saamansa talentin maahan. Riskitön elämä ei kuitenkaan kannattanut – sillä pääsi vain isännän vihan kohteeksi. Olen kuullut vertauksen lukemattomia kertoja, mutta vielä vuosien jälkeenkin se on edelleen yksi niistä, jonka saarna saa toisinaan jonkin asteisen syyllisyyden nousemaan ylös pitkin kirkonpenkin selkämystä ja kysymään itseltäni olenko tehnyt tarpeeksi, annanko kaikkeni?
Syyllisyyden juuri on menneisyydessä, jolloin piilotin uskoani. Nuorena en yksinkertaisesti uskaltanut kertoa avoimesti mitä olen, saatikka sitten elää se mukaisesti. Pelko kavereiden menettämisestä ja muiden kuvitelluista sanoista kahlitsi ja jäin katsomaan omaa surkeutta, kaivamaan talentteja piiloon sekä pelkäämään Jumalan kiukkua.
En tiedä miten sinulla on, mutta jos kärsit samasta kuin minä kärsin tai jostain toisesta syystä tunnet riittämättömyyttä jääden paikallesi ja kenties kyseinen vertauskin hikoiluttaa, niin avaa Raamattusi ensimmäisestä evankeliumista ja luvusta 20. Sieltä löydät jälleen saman isännän. Hänellä tuntuu pyyhkivän hyvin ja väkeä hänen firmaansa palkataankin lisää päivän alusta aina viimeiseen hetkeen saakka. Uudelleen ja uudelleen isäntä lähtee liikkeelle ja kutsuu töihin niitä, jotka eivät edellisellä kerralla lähteneet.
Samoin kävi minulle, joka Pietarin tavoin lymysin taaempana ja väistin pois, jos tunnistaminen uhkasi. Uudelleen ja uudelleen Jumala kutsui ja valmisti samalla sisintäni. En tiedä monesko hetki ja kutsu päivästä oli, ensimmäinen se ei kuitenkaan ollut, kun vihdoin vastasin myöntävästi. Tänään kuitenkin saan palvella ja tehdä sarkaani elon pellolla. Ja vain koska sellainen on Taivaan Isäntä ja hänen elkeensä – Kerta toisensa jälkeen hän kutsuu työhönsä. Siksi sinunkaan ole myöhäistä vastata kutsuun ja tarttua toimeen ja isännän ilo on silloin suuri, sillä muista:
”Ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi” (Mt 20: 16) – Molemmat kuitenkin tulevat ja molemmille isäntä maksaa palkan!
