Hups! Teit jotakin pahaa ja tiedät sen hyvin itsekin. Mikä neuvoksi, kun syyllisyys painaa? Poimi Urban blogin lifehacksit talteen, niin johan alkaa helpottaa.
1. Kiellä kaikki.
Sivistyneisiin oikeudenkäynteihin kuuluu hieno periaate: olet syytön, kunnes toisin todistetaan. Ja jos kukaan ei nähnyt, kukaan ei voi myöskään todistaa toisin. Jos joku kysyy jotakin tekemisistäsi, sanot vain, että et tiedä asiasta mitään. Kun tarpeeksi usein ja äänekkäästi vakuuttelet omaa syyttömyyttäsi, alat lopulta uskoa siihen itsekin. Mitään ei siis todellisuudessa tapahtunut. Problem solved.
2. Keksi hyvä selitys.
Toisinaan joudut myöntämään, että tekosi todella tapahtui. Silloin voidaan siirtyä keskustelemaan siitä, oliko teko itse asiassa sittenkään paha. On rauhoittavaa ymmärtää, että tämä on vain määrittelykysymys – et varastanut, vaan lainasit. Et himoinnut, vaan ajattelit hyvää. Et loukannut, vaan nuhtelit. Voit vedota esimerkiksi hyviin aikomuksiin, vahinkoon, väärinymmärrykseen tai teostasi seuraavaan suurempaan hyvään, ja musta muuttuu kätevästi valkoiseksi. Olet luultavasti käyttänyt samaa logiikkaa alkuperäisen tekosi perusteluna jo ennen sen tekemistä, mutta kikka toimii jälkeenpäinkin.
3. Hanki hyvää karmaa.
Hyvä on, tekosi saattoi oikeasti olla paha. Älä kuitenkaan välitä, vaikka et saisi sen vaikutuksia peruutettua. Ei oikeastaan tarvitse edes yrittää. Voit nimittäin hyvittää sen universaalisti muilla tavoilla. Lahjoita rahaa Afrikan köyhille lapsille, suojele saimaannorppia tai hymyile vastaantulijoille. Ei sillä niin väliä, kenelle lopulta teet hyvää. Kun olet tehnyt riittävästi mitä tahansa hyviä tekoja pahan tekosi korvaukseksi, mittarisi näyttää plussaa ja omatunto kyllä hiljenee.
4. Turvaa armoon.
Jos olet niin heikko, että et ole saanut rauhaa muilla keinoilla, on olemassa vielä yksi vihoviimeinen vaihtoehto – ilmainen sijaissovitus. Maailman ainoa ammattilaissyntipukki ottaa niskoilleen pahan tekosi sekä täyden rangaistuksen siitä, ja sinut julistetaan syyttömäksi. Ehdottomana vahvuutena tässä keinossa on se, että sovitus ja anteeksianto todella vaientavat syyllisyyden tunteen lopullisesti. Asialla on kuitenkin myös nöyryyttävä kääntöpuoli: joudut pyytämään anteeksi sekä myöntämään kyvyttömyytesi sovittaa pahuuttasi itse. Lisäksi sivuvaikutuksena esiintyy syyllisyyttä aiheuttavan käyttäytymisen vähenemistä. Jos tahdot pitää elämäsi entisellään, tämä ei ole sinun keinosi.
”Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.” (Sananl. 28:13)
