Onko sinulla kenties näky, kutsu ja intokin, mutta joudut yhä odottamaan? Tai kuulutko niihin, jotka ovat kuulleet saarnassa painokkaat sanat:”Odota Jumalaa! Odota Herraa!” Kumpaa lajia se sitten onkaan on minulta kysytty mitä se odottaminen oikeastaan on. Saako odottaessa tehdä jotain, olla aktiivinen? Kauanko pitää odottaa vai menikö juna jo?
Viimeinen kysymys on yleensä ajankohtainen silloin kun kaikki muut ovat jo unohtaneet koko asian ja pyörit vain niissä vanhoissa tutuissa, kenties jo tylsissä ympyröissä. Ei ehkä lohduta, mutta tilanne on tuttu monelle Raamatun sankarille, kuten Moosekselle, Jeesukselle ja Daavidille vain muutamia mainitakseni. He odottivat kauan ja Jeesusta lukuunottamatta epäonnistuivatkin odotuksen aikana – se kesti vuosikymmeniä. Myönnän: helposti lohduton kuva, mutta katsoessasi syvemmällä vaikka Daavidia, huomaat ettei se ollut paikalleen pysähtymistä.
Israelin suuri profeetta oli voidellut nuoren miehen kuninkaaksi – kutsu siis oli, vahvempi kuin kellään tuntemallani. Muistiko tai välittikö siitä vuosien jälkeen enää kukaan muu? Sitä sopii epäillä ainakin siitä päätellen miten kaiken todistajina olleet veljensä myöhemmin kohtelivat häntä. Tai sitten he vain pelkäsivät kuningasta, jonka armeijassa he myöhemmin palvelivat. Oli miten tahansa Daavidin veljet eivät eläneet samaa kutsua ja sen sisäistä kipua. Miksi olisi pitänytkään, sillä kutsu kannetaan lopulta yksin ja osa siihen valmistaumista näyttää olevan koetus erämaassa, yksin.
Niinpä Daavidin kohtalona tuntui kruunun ja palatsin sijaan olevan vain pyöriminen pitkin ketoja katsoen lampaiden touhuja, miettien tulevia villapaitoja ja yöpyen milloin missäkin lampaitaan levolle laskien. Valittaa tai olla valittamatta säästä, sillä se oli kaikille sama. Lampaita sää tosin haittasi paljon vähemmän, eikä niitä small talk siitä kiinnostanut sen enempää silloin kuin nytkään… Oletko sinä samassa tilanteessa? Jos olet, niin mieti mitä Daavid niinä vuosina oppi, ja seuraa, eli sovella sitä omaan elämääsi.
Arkisten vuosien aikana Daavid ei ollut ainostaan oppinut kärsivällisyyttä, saanut rohkeutta kohdata vaikeuksia, puolustamaan laumaansa, näkemään sen tarpeet ja selviämään ylivoimaisista vihollisista. Daavid oppi myös miten harjaannutaan ja käytetään niitä aseita ja lahjoja, mitä kulloinkin on käytössä, ja sen mistä löytyy parhaat kivet linkoon – aivan oikein, sen mistä löytyy parhaat kivet! Ne löytyvät purosta ja sinne Daavid oppi kulkemaan. Se oli ratkaisevan tärkeää myöhemmin kun hän kohtasi Goljatin ja sen jälkeenkin. Hän halusi aina etsiä Jumalaa, käydä Hengen purolle ja ammentaa siitä milloin kiviä linkoonsa, milloin lohtua, rohkaisua… Se kaikki opittiin odotuksen vaiheessa, hyvin arkisesti.
—-
Mitäkö haluan vastata sinulle ja muille kyselijöille? Käytä hyväksesi odotuksen aika. Jatka elämää, eli kulje eteenpäin. Valitse opiskelupaikka, valmistu ammattiin. Jos tarvitset siihen useamman kierroksen etkä heti löydä paikkaasi niin tee se – ei elämä siihen kaadu ja Jumala vaikuttaa lopulta kaiken sinun parhaaksesi. Kulje siis eteenpäin ja rukoile – Jumala on luvannut johdattaa rukoillen kulkevia, sinuakin. Silloin opit arjessa, joskus tylsässäkin, kohtaamaan Jumalan avulla asioita ja voittamaan vihollisen. Opit käyttämään Hengen miekkaa. Opit kuinka Jumalan periaatteet toimivat käytännössä.
Sitä on odottaminen, elämistä, kulkemista ja rukoilemistai – ja ajallaan Jeesus antaa uuden voiman, avaa ovia, käyttää sinua siinä mihin olet tarkoitettu. Käyttää sinua pienissä ja suurissa.
Odottaminen turhauttaa!
