Raamatusta löytyy valtava määrä esikuvia. Esimerkiksi Vanhan testamentin henkilöt ja tapahtumat kuvaavat usein hämmästyttävän tarkasti Jeesusta, seurakuntaa tai kristityn elämää. Eräs tuore oivallus liittyy Israelin ensimmäiseen kuninkaaseen Sauliin ja hänen seuraajaansa Daavidiin.
Saul on esikuva Israelin kansan yhteiskunnallisesta vallasta, jota käyttivät esimerkiksi kuninkaat ja muut maalliset vallanpitäjät sekä ylipappi ja muut uskonnolliset johtajat. Saul oli Jumalan valitsema kuningas (1. Sam. 9:16–17), mutta hän ei ollut Jumalan liitolle uskollinen, vaan pelkäsi enemmän ihmisiä kuin Jumalaa ja oli tottelematon (1. Sam. 15). Samoin Israelissa kuninkaiden ohella myös hengellistä valtaa pitävät ylipapit ja lainoppineet luopuivat Jumalan liitosta. He olivat teennäisesti sille kuuliaisia, mutta ottivat ohjeensa todellisuudessa ihmisiltä ja ajoivat omaa etuaan (Mark. 7:9–13). Koska Saul ja kumppanit eivät olleet enää tehtäviensä tasalla, tarvittiin uusi Jumalan mielen mukainen valta.
Jumala valitsi Daavidin, ei ulkokuoren vaan sydämen perusteella (1. Sam. 16:7). Samoin Jumala valitsi Israelille uuden hallitsijan eli Jeesuksen, jolla ei ollut miellyttävää ulkomuotoa (Jes. 53:2) vaan nöyrä ja kuuliainen sydän. Daavid voideltiin kuninkaaksi Saulin vielä hallitessa, eikä hän saanut näkyvää valtaa itselleen vielä pitkään aikaan. Tilaisuuksista ja sotilaidensa yllytyksestä huolimatta hän ei tahtonut tappaa Saulia ja ottaa valtaa omiin käsiinsä Jumalan mielen vastaisella tavalla (1. Sam. 24, 26). Samoin Jeesus syntyi maailmaan kuninkaana, mutta näkyvää valtaa hänellä ei vielä silloin ollut. Jeesus olisi voinut näyttää kirkkautensa ylipapeille ja lainoppineille ja ottaa maallisen ja hengellisen vallan käsiinsä Israelissa, mihin myös opetuslapset häntä epäilemättä kannustivat. Hän kuitenkin tahtoi tehdä asiat Jumalan suunnitelman mukaan eikä ryhtynyt kapinoimaan itse Jumalan asettamaa järjestelmää vaan sen vääristymiä vastaan (Matt. 23). Daavidin luo kerääntyi heikossa asemassa olevia (1. Sam. 22:2), kuten Jeesuksenkin luo.
Saul näki Daavidin menestyksekkään toiminnan uhkana omalle vallalleen ja yritti raivata hänet tieltä, ja samoin ylipapit ja lainoppineet suhtautuivat Jeesukseen. Jumala kuitenkin toteutti oman suunnitelmansa ja filistealaiset tappoivat Saulin sodassa (1. Sam. 31), ja samoin roomalaiset murskasivat Israelin uskonnollisen vallan tuhotessaan Jerusalemin temppelin v. 70 jKr. Entinen valta siis siirrettiin sivuun sekä Daavidin että Jeesuksen tieltä – Daavid sai Israelin kuninkuuden ja Jeesus uuden hengellisen Israelin sekä koko maailman kuninkuuden.
Lisäksi Daavid löi suurimman yksittäisen vihollisen Goljatin jo ennen hallitsijaksi tuloaan ja herätti kansassaan rohkeuden sotia (1. Sam. 17). Samoin Jeesus voitti Saatanan ja kuoleman ratkaisevasti jo ennen varsinaista kuninkaaksi tuloaan ja varusti meidät sotimaan hengellisesti oman valtakuntansa puolesta. Se valtakunta leviää tänäkin päivänä kaikkialla maailmassa, ja kerran tämä esikuva saa lopullisen täyttymyksensä Jeesuksen tullessa kuninkaana takaisin.
