Moni lienee ihmetellyt, miksi Jeesus kirosi viikunapuun (Matt. 21:19, Mark. 11:13–14). Ihmetystä lisää se, että Markuksen kohdan mukaan vielä ei ollut viikunoiden aika. Eikö Jeesus tiennyt tätä, vai onko Jumalalla jotakin erityistä hampaankolossa viikunoita vastaan?
Keväällä ennen varsinaista viikunoiden aikaa viikunapuuhun kasvaa syötäviä kukkanuppuja eli varhaisviikunoita. Jeesus epäilemättä tiesi, että lehdessä olevassa viikunapuussa tulisi olla myös niitä. Kirouksen ensisijainen syy siis oli se, että puu kantoi epänormaalisti pelkkiä lehtiä ilman hedelmää. Silti ei myöskään ole sattumaa, että kirotuksi tuli juuri viikunapuu.
1. Moos. 3:7 kertoo, kuinka Aadam ja Eeva syntiinlankeemuksen jälkeen sitoivat viikunanlehtiä vyölleen. Entä jos viikunanlehdet symboloivat ihmisen omia tekoja ja yrityksiä peittää syntinsä Jumalan edessä? Syvemmälle päästään sillä tiedolla, että viikunapuu oli eräs Israelin kansallisista symboleista. Israelin kansa ei siis enää tuottanut hedelmää eli Jumalan mielen mukaisia tekoja Mooseksen lain ohjaamana, vaan pelkkiä lehtiä eli ihmismielen mukaisia tekoja. Mooseksen laki kirosi lainrikkojat (5. Moos. 27:26), joten sen mukaan Israel ansaitsi Jumalan lausuman kirouksen.
Mooseksen laki yhdistyy tiukasti Israelin viikunapuuhun, jonka alkuperäinen tarkoitus oli tuottaa muiden kansojen keskellä hedelmää Jumalan kunniaksi (5. Moos. 4:6–8). Tämä viikunapuu tuotti Jeesuksen aikaan enää pelkkiä lehtiä, sillä israelilaiset olivat vääristäneet lain alkuperäisen tarkoituksen ja kääntäneet sen omia etuja palvelevaksi muodolliseksi hurskaudeksi. Jumala siis näki koko vanhan liiton hedelmättömäksi – se ei tuonutkaan elämää noudattajalleen (3. Moos. 18:5), sillä yksikään ihminen ei noudattanut sitä.
Jumala rakasti meitä liikaa jättääkseen meidät tähän tilanteeseen, ja siksi Jeesus tuli maailmaan täyttämään lain puolestamme. Samalla Jeesus poisti koko vanhan liiton uuden tieltä ja kirosi sen niin, ettei kukaan enää voinut ”syödä sen hedelmää” eli pelastua lakia noudattamalla edes teoreettisesti. Viikunapuun loputkin lehdet varisivat kuivina maahan ja lain teot osoitettiin lopullisesti turhiksi Jumalan silmissä. Vanhan liiton uhritkin menettivät voimansa Jeesuksen kuoleman jälkeen, sillä oli aika astua uuteen.
Jeesus tuli lopulta itse kirotuksi ja kärsi kuollessaan Jumalan lainrikkojan kiroukseen kuuluvan rangaistuksen meidän sijastamme (Gal. 3:13). Samalla meille annettiin mahdollisuus tulla liitetyiksi uuteen hedelmää kantavaan puuhun, joka on Jeesus itse (Joh. 15:5). Tässä uuden liiton viinipuussa pysyessämme me kannamme hedelmää maailmassa Jumalan kunniaksi alkuperäisen tarkoituksen mukaan, ja liiat lehdet eli omat teot karsitaan pois parhaan sadon saamiseksi (Joh. 15:2). Uuden liiton hedelmät ovat Hengen hedelmää (Gal. 5:22–23), joka on myös alkuperäisen lain mukaista. Tämän hedelmän Pyhä Henki kasvattaa meissä, kun pysymme kiinni Jeesuksessa.
