Olin joskus pienenä poikana eräällä hengellisellä lastenleirillä. Leirillä järjestettiin yöllä konsertti, jossa soitti melko tuntematon bändi. Keikan aikana bändin rumpali heitti teatraalisesti yleisön joukkoon rumpukapulan, jonka poimin maasta ja laitoin taskuuni. Eräs toinen pieni poika huomasi tämän, ja hymyilin hänelle ilkikurisesti. Hänellä oli kuitenkin aivan täysin eri mietteet aiheesta kuin minulla. Hän tuli luokseni ja sanoi monotonisella äänensävyllä: ”Varastaminen on syntiä. Sinun olisi parempi antaa se heti takaisin. Synnin palkka on kuolema.” Leirin jälkeen kerroin tästä ahdistavasta tilanteesta äidilleni, joka kertoi, että poika saattaa periaatteessa kyllä olla oikeassa, mutta vaikuttaisi siltä, että hän saattaisi olla aivopesty. Noin kahdeksan vuotta myöhemmin olin armeijassa, ja siellä keskustelin uskostani tupakavereitteni kanssa. Yksi heistä oli sitä mieltä, että minut on aivopesty. Hän perusteli sitä sillä, että tein uskonratkaisuni 14-vuotiaana ”hihhuliporukan painostuksessa” eristettynä ulkomaailmasta, eli rippikoulussa.
Kaksi edellistä esimerkkiä kuvaavat sitä, miten meitä kristittyjä syytetään aivopesusta, ja miten tämä kritiikki joissain tilanteissa osuu myös oikeaan. Hyvää (tai joskus pahaa) tarkoittavat vanhemmat kasvattavat lapsensa niinkuin parhaiten osaavat, ja seurauksena on ihmislapsia, jotka ovat omaksuneet kristinuskon opit ahdistavimmasta päästä alkaen. Lapset näkevät painajaisia, ja pelkäävät joutuvansa helvettiin. Myöhemmin he tajuavat olevansa ahdistavien vanhempien ahdistuneita lapsia ja syyttävät siitä Jumalaa.
Aivopesun tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi seuraavat:
- Kaikenlainen kristinuskon kritisointi on kiellettyä.
- Opiskelu- ja tiedevastaisuus.
- Raamatussa mainitut omituiset asiat sivuutetaan vihaisella olankohautuksella.
- Seurakunnan tilaisuuksiin osallistuminen on pakollista, ja niihin osallistumista seurataan tarkasti.
- Seurakunnan kritisointi on paheksuttavaa.
Jos näistä yksi tai useampi toteutuu, saatat olla vaarassa joutua aivopestyksi.
Jos huomasit, että sinua saatetaan aivopestä tai että uskosi ei ole omaasi, vaan vanhempien miellyttämistä, neuvon sinua tekemään seuraavasti: Tutki kristinuskoa avoimella sydämellä, ja kuuntele Jumalaa rukoillen. Älä yritä selittää vaikeita asioita pois. Voit tutkia niin kriittisesti kuin haluat, Jumala ei siitä loukkaannu. Ota etäisyyttä ihmiseen/yhteisöön, joka yrittää vaikuttaa sinuun liikaa. Muista kuitenkin, että jos päätät harkinnan lopputuloksen etukäteen, etkä pidä mieltäsi avoimena, päädyt siihen lopputulokseen varmasti. Jos päätät olla kristitty ja tutkit raamattua, päädyt luultavasti kristityksi, ja jos päätät, että et usko, et luultavasti usko vaikka näkisit.
