Kurttuisen vauvan ensimmäinen rääkäisy. Punastelevan ihastuksesi takelteleva ja ujo rakkaudentunnustus. Kuuman kiukaan ensimmäinen sihahdus raskaan työviikon päätteeksi. Me rakastamme näitä hetkiä, eikö vain? Pelkkä niiden mainitseminen herättää jotakin sydämessä – joko lämpimiä muistoja tai syvää, ehkä kipeääkin kaipuuta. Kaikki nuo hetket aloittavat jotakin uutta ja kaivattua. Ne tuovat päätökseen sellaisen ajanjakson, josta olemme jo saaneet aivan tarpeeksemme, ja vievät meidät kohti uutta ja jännittävää.
Ei ole mitään innostavampaa ja kihelmöivämpää kuin uusi alku – oli kyseessä sitten ihmisen elämän, parisuhteen tai sitten sen perjantain saunavuoron alku. Uusi alku kutkuttaa vatsanpohjaa ja saa silmät tuikkimaan. Vai oletko muka nähnyt sameasilmäisiä, suu mutrussa kulkevia vastarakastuneita? Et niin. Uskon, että uusi alku vaikuttaa meissä niin voimakkaasti erityisesti siksi, koska se nostaa katseemme pois arjen harmaudesta johonkin aivan uuteen – unelmointiin. Alamme ajatella pidemmälle ja avarammin. Optimismi valtaa mielen, eikä mikään enää tunnu mahdottomalta. Menemme eteenpäin. Rohkeasti.
Tiesitkö, että Jumalakin rakastaa uusia alkuja? Uudet alut saavat meissä aikaan niin suuria reaktioita juuri siksi, koska meidät on luotu Jumalan kuvaksi, ja Hän riemuitsee uusista aluista. Kun joku ihminen aloittaa uuden elämän Kristuksessa, alkaa taivaassa suuret juhlat. Isä itkee onnesta, kun kadonnut poika tulee takaisin kotiin, ja aloittaa uudelleen puhtaalta pöydältä. Niin kuin maallinen isä, myös taivaallinen Isä on pakahtua ylpeydestä, kun hänen lapsensa nousevat jaloilleen, ottavat askeleita ja oppivat uutta. Joskus lapsi epäonnistuu yrittäessään jotakin uutta, mutta se ei ole vaarallista. Siitä tulee korkeintaan kuhmu päähän tai mustikkainen sotku valkoiselle matolle. Mutta silloin, kun lapsi lakkaa yrittämästä uusia asioita eikä enää opi uutta, isä huolestuu kovasti, ja syystä.
Joskus meille voi käydä näin. Toistuvat epäonnistumiset ja pettymykset saavat meidät pelkäämään uusia alkuja. Ehkä sydämesi on särkynyt niin kivuliaasti, että olet uskonut valheen, ettei kukaan voi rakastaa sinua. Kenties olet yrittänyt etsiä työtä jo vuosia, ja olet luopunut toivosta. Tai sitten olet niellyt valheen, ettet koskaan voi päästä riippuvuudestasi eroon. Nämä ovat valheita, mielen myönnytyksiä. Sielumme vihollinen lietsoo meissä näitä ajatuksia, koska hän tahtoo murskata unelmamme, ettemme vain saisi uutta alkua, jonka Jumala on meille suunnitellut. Älä usko niitä valheita!
Mikään ei ole Jumalalle mahdotonta. Hän tahtoo antaa sinulle uuden alun, ja hän tulee sen antamaan omassa aikataulussaan ja omalla tavallaan. Saat uskoa sen kohdallesi ja luottaa näihin sanoihin, jotka sanoo Hän, jonka nimikin on Alku ja Loppu:
”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11)
