Hei Eeva,
Minulle on kerrottu sinusta. Et ehkä tiedä sitä vielä, mutta suuri osa tulevista kansoista tuntee sinun nimesi. Nimesi, jota olet hävennyt niin, että toivoit sen hautautuvan hiekan alle jo elinaikanasi.
Niin kipeää sinuun teki. Vielä pitkään öisin palailit paratiisin raikkaaseen ilmaan kylpemään sen kirkkaissa lähteissä. Kuitenkin tuo suloinen uni päättyi joka kerta yhtä karulla tavalla. Luojan kaiken paljastava katse ja sinut valtaava syvä häpeä. Lähdit juoksemaan pakoon. Kuulit rakastamasi Jumalan äänen, jonka puhtaus ja pyhyys kirveli kuin suola haavoja, jotka olit sieluusi viiltänyt. Tiesit, että kaikki oli muuttunut. Enää ei olisi paluuta.
En voi mitenkään kuvitella tuskaasi, kun aloit nähdä valintasi istuttaman siemenen tuottaman sadon. Silmitöntä väkivaltaa, hyväksikäyttöä, sokeaa vallanhimoa. Jopa oma poikasi… Kurkkuani kuristaa, kun ajattelen sitä. Kirjoittaessani tätä lysähdän itkemään vapisten. Itken poikaasi kuin omaani… Tiedäthän, olen saanut sellaisen välähdyksen. Enkeli kertoi, että miekka tulee lävistämään sydämeni. Aavistan, että se liittyy häneen, joka kasvaa vatsani sisällä nyt.
Siihen liittyen muuten halusinkin sinulle kirjoittaa! Minulle on nimittäin tapahtunut jotakin, joka tuntuu täysin mahdottomalta käsittää. En ole koskaan ollut miehen kanssa. Ja kuitenkin, minussa on alkanut kasvaa jotain sanoinkuvaamattoman kaunista. Pienokainen. Hänen Isänsä on itse Luoja. Niin, juuri Hän, jota sinäkin edelleen niin syvästi rakastat. Hänellä on suunnitelma. Hän on tulossa keskellemme.
Minä pelkään. En ole vielä kertonut tästä kihlatulleni. Hän ei varmastikaan usko minua. Tiedän myös, että minut voitaisiin raahata tämän vuoksi kivitettäväksi. Olen nähnyt siitä uniakin. Unessa ensimmäinen kivi on melkein osunut minuun. Olen pakokauhun vallassa. Mutta juuri silloin jokin hohtava astuu eteeni ja ottaa iskun vastaan puolestani. Jotenkin olenkin alkanut luottaa. Uskon, että on oikeasti tapahtumassa jotain, josta vastuussa ovat omiani voimakkaammat kädet ja viisaampi sydän.
Haluaisin vain sanoa sinulle: Älä sinäkään pelkää. Vielä kerran kaikki kyyneleemme kuivataan ja musertavimmatkin menetyksemme korvataan. Hän rakastaa meitä ja on päättänyt korjata romahtaneen sillan meidän ja hänen välillään. Toivo loistaa kirkkaimman tähden lailla.
Rakkain terveisin,
Maria
