Raamattu kehottaa meitä tavoittelemaan Hengen lahjoista eritoten profetian lahjaa. Se on hyvä ja meillä kaikilla tulisi olla sydämen halu siihen. Kuitenkin se mitä monesti luen, näen tai kuulen saa minut yhä enemmän ihmettelemään onko kaikki ”nettiprofetointi” aina Jumalasta. En kiistä etteikö osa olisi, mutta olen koonnut kolme ”tyyppitapausta” joiden edessä olen varpaillani:
- Moni netissä profetoi tai antaa ymmärtää Jumalan sanovan sitä ja tätä. Yleensä se kaikki on kovin mukavaa kuten rakkautta, siunausta ja apua. Toki myös vastakkaista äärilaitaa löytyy.
- Toiset taas julistautuvat profeetoiksi, jopa nimimerkkiään myöden.
- Kolmannet, jotka voivat toki kuulua myös ensimmäiseen tai toiseen ryhmään, varoittavat ihmisiä Jumalan nimessä toisten työn tai profetioiden arvostelusta, koska kyseessä on kuulemma Jumalan voideltu.
Ensimmäistä on ehkä yleisin. Se käy vähintään joka toiselle uskovalle kuin hanska käteen sisältäen esim. sanat: ”Jumala, Jeesus, rakkaus, lapseni, siunaa, auttaa…” Oli viesti aito tai ei, miten arvioida yleispätevää? Kenties vain yleisesti toteamalla sopivaksi Raamatun henkeen? Samalla voi kysyä onko Jumalalla sama viesti pienin muutoksin joka viikolle tai päivälle jaettavaksi? Vai olisiko joskus kyseessä ”musta tuntuu” -viesti, kenties reaktioiden ja peukkujen toivossa tai niiden alitajuisesti ohjaamana?
Toinen, “profeetta se-ja-se” – Kysymys kuuluukin missä seurakunnassa (tai muuallakaan) heidät ja heidän sanansa on punnittu? Vai nostaako kissa vain omaa häntää hakien arvovaltaa sanoilleen mainitun “tittelin” alta? Onneksi näistä osa on helppo havaita köykäisiksi vertaamalla tapahtunutta siihen mitä sanottiin ja jättää sanojat omaan arvoonsa.
Kolmansilla sormi on sitä herkemmin pystyssä, mitä suuremmissa saappaissa joku Jumalan mies tai nainen on. Tai mitä enemmän sormen omistaja sattuu jostakusta pitämään. Muistakaamme, jos sanoma todella on Jumalan antama, kestää se silloin itse käärmeen kysymyksen: ”onko Jumala todella sanonut niin?”. Arviointi, keskustelu ja vilpitön halu ymmärtää ja löytää totuus ei siis ole sama kuin Jumalan voideltua vastaan nouseminen. Ei edes silloin kun “musta tuntuu” pahalta tai hyvältä. Tunteet eivät siis ole auktoriteetti, mutta Raamattu on.
—
Auringon alla ei kuitenkaan ole mitään uutta. Monenlaiset profeetat olivat tuttuja jo Raamatun aikaan ja sama jatkuu yhä. Jumala kuitenkin puhuu edelleen, ennen kaikkea sanansa eli Raamatun kautta. Siitä Hän ei milloinkaan ja missään teossaan tai viestissään poikkea piiruakaan. Ei, vaikka jotkut niin opettavat. Sana on ja pysyy!
Jos siis omaat profetian, tiedonsanojen tai jonkin muun henkilahjan antaisin kolme asiaa matkallesi:
- Pysy sanassa. Tutki sitä ja rukoile sen ääressä. Siten opit tuntemaan Jumalan äänen. Tee niin, vaikket omistaisi yhtään henkilahjaa. Se kannattaa aina!
- Harjoittele. Tee se seurakunnan keskellä, ei netissä. Silloin saat varmemmin myös tervettä arviointia sanomaa ja toimintaa kohtaan. Saat siis kasvaa turvallisin mielin.Muista myös profetioiden tms. olevan myös usein tiettyyn hetkeen, tilanteeseen ja/tai henkilölle tarkoitettuja. Eivät siis Raamatun tavoin yleistä, aina relevanttia ja kaikille annettavaa ilmoitusta. Mieti siis onko parempi sanoa sanoma sille jolle se kuuluu tai yleisemmin seurakunnan keskellä vai ”huutaa” se kaikkeen maailmaan?
- Muistetaan myös, että armolahjat, myös siis ns. henkilahjat, ovat annettu ensisijaisesti seurakunnan rakennukseksi. Jos siis sanoma ei rakenna vaan hajottaa ja vie kauemmaksi Kristuksesta, tiedät miten suhtautua – törmäät siihen sitten seurakunnassa, telkkarissa tai netissä.
Jumala sinua sanallaan johtakoon 🙂
