Kun ammattiryhmä, harrastusporukka tai alakulttuuri viettää tarpeeksi aikaa yhdessä, syntyy ajan myötä slangisanasto, jota ulkopuolinen ei kykene lainkaan ymmärtämään. Ja kuinka ollakaan, me kristityt emme jää tässä suhteessa lainkaan huonommiksi. On suhteellisen helppoa ympäröidä itsensä toisilla samoin uskovilla, ja ”kaanaankieleksi” kutsuttu jargon pääsee kristillisen kuplan sisäpuolella muotoutumaan esteettä. Mietipä hetki seurakunnissa kuulemiasi fraaseja. Jos tulisit sinne ensimmäistä kertaa, ymmärtäisitkö mitään? Kryptisen sanaston voi karkeasti jakaa kahteen suureen luokkaan: erilaiset lempinimet ja lyhenteet sekä Raamatusta nousevat arjesta vieraantuneet sanat. Seuraavaksi joitakin esimerkkejä.
Lempinimet ja lyhenteet:
uskis/krist = Jeesukseen uskova/kristitty
eikkari = ei-uskova (ateisti, uskonnoton tai laajassa merkityksessä muu kuin kristitty). Koska “meidän” ja “niiden” välille on vedettävä raja.
vapis = vapaaseurakunta tai sen jäsen
hellari = helluntailainen
lutku/evlut = luterilainen. Koska myös kirkkokuntien välille on vedettävä raja.
maatis = Maata näkyvissä -festarit
konffa = Juhannuskonferenssi
evikset = Evankeliumijuhlat. Koska meilläkin pitää olla siistin kuuloiset isot pippalot.
jumis = jumalanpalvelus
kokous = seurakunnan tilaisuus/kokoontuminen
ruksata/ruksia = rukoilla
ylkätä = ylistää (sekä ylkkä = ylistysmusiikki). Koska on vähemmän noloa kuvailla tekemisiään siistin kuuloisella lempinimellä.
WWJD = What would Jesus do
kls = kiitän Luojaani sinusta
hyJm = hyvää yötä Jeesus myötä. Koska pitää muuten vaan olla jänniä lyhenteitä.
Raamatun pohjalta syntyneet sanonnat:
Aamen = totisesti, näin tapahtukoon. Käytännössä tarkoittaa yleensä “olen samaa mieltä kanssasi” tai “rukous loppuu nyt tähän”.
Apostoli = sanansaattaja, lähetetty. Alun perin “Jeesuksen 12 opetuslasta ja muutama muu Raamatun henkilö”, nykyään “voideltu Jumalan mies, joka on parempi kuin sinä”.
Halleluja = ylistäkää Herraa. Toinen nykymerkitys “oho, sattuipa mukavasti”.
Iiisrael = Israel.
Maranata = Herramme, tule! Jumala ymmärtää kyllä kaikkia kieliä, mutta Raamatun alkukielten käyttäminen antaa käyttäjästä pyhemmän vaikutelman (ks. pyhä).
Pyhä = jotakin varten erotettu, kunnioitettava/pelättävä. Nykymerkityksiä mm. “arvonimi, jota käytän Jumalasta tullakseni varmemmin kuulluksi”, “jumalanpalveluksessa käytetty” tai “erinomainen uskova”.
Siunaus = Jumalan hyvän tahdon tapahtuminen. Nykyään myös “aineellinen menestys”. Toivotuksena “siunausta!” voi merkitä vaikkapa “toivon sinulle jotakin hyvää”, “nähdään taas” tai “kunpa tulisit uskoon”.
Suomen Siion = kaikki uskovat Suomessa. Tai ainakin “kaikki suomalaiset kristityt, jotka uskovat ilmaisun käyttäjän kanssa samalla tavalla”.
Uhrilahja = kolehti. Alkuperäinen merkitys “seurakunnan toimintaa ja lähetystyötä varten annettua rahaa”, nykyään myös “rahaa, jolla apostoli saa uuden Bemarin” (ks. apostoli).
Veli/sisar todistaa väkevästi = “olen samaa mieltä sen uskovan kanssa, joka puhui äsken”.
Kuulostavatko nämä tutuilta? Niin minustakin. Kun meillä on sanoma, joka koskee kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina, sitä ei ehkä kannata hämärtää turhilla korulauseilla. Paitsi, jos koemme kehotuksen kuulostella Veriyljän laupiasta armotaloutta sydämen silmät avoinna tai koetella opetuslapseuttajien väkevää Sanan kylvöä rakkaudenaterialla Tempsulla. Eihän näistä asioista nyt juuri muillakaan sanoilla voi kertoa.
Tämä on niin totta (valitettavasti). Näkyy eritysesti mielestäni riparityössä, että käsitteitä voisi yrittää vielä tuoda askeleen alemmas, pelkkä puhe synnistäkin tai jopa armosta voi kuulostaa varsin vieraalta nykyajan nuoren korvassa. Synti on yleensä käytössä lähinnä lauseen ”Onpa syntisen hyvää jälkiruokaa” kaltaisessa merkityksessä, jos sielläkään ja armo tuo lähinnä mieleen armon anelemisen ja heikkouden (kristillinen käsitys, kun on varsin laaja vaikka tämä jotain osaa siitä vastaakin). Tuntuu siltä, että jopa meille luovuttamattomat peruskäsitteet kaipaavat auki selittämistä eivätkä vain slangisanat.