Raha puhututtaa jokaista ihmistä, ja herättää tunteita meissä kaikissa, ja niin sen kuuluukin. Se on niin keskeinen osa elämää, ettei siihen voi olla ottamatta kantaa. Ja meitä kristittyjä raha kiinnostaa erityisesti myös siksi, koska Raamattu puhuu siitä paljon.
Ajatukset vääristyvät helposti, kun puhutaan rahasta, ja kun siihen soppaan vielä lisätään hengellinen perspektiivi, ovat ylilyönnit lähes väistämättömiä. Tässä on listattuna kolme yleistä väärinkäsityksiä rahasta, joita olen huomannut tarkkaillessani omaa ja uskonsisarusteni vaellusta.
1. Raha on paha
Kristityt ovat kautta pitkän historiansa suhtautuneet rahaan varauksella. Varoittaahan Raamattu moneen kertaan ahneuden synnistä ja rikkauden tuomista vaikeuksista (Saarn 5:9; Hepr 13:5; Matt. 6:24 jne. jne.) Vuosisatojen saatossa toisiin Kirjoitusten puhe rahasta on vaikuttanut niin paljon, että ovat päättäneet elää köyhyydessä ja luopua kaikesta omaisuudestaan. Raamattu ei kuitenkaan sano, että raha itsessään olisi paha, vaan mammonan palvonta ja rikkauksien tavoittelu vievät ihmisen väärälle polulle.
Vaikka olemmekin kaikki kuulleet tämän erottelun lukuisia kertoja, emmekö silti suhtaudu raharikkaisiin uskoviin hieman varauksella, ikään kuin he eivät olisi ihan kokosydämisesti mukana näissä uskonasioissa. Köyhä ja kurja uskontaivaltaja taas tuntuu jotenkin pyhemmältä, kuin hän olisi luopunut enemmästä ja antautunut kokonaisvaltaisemmin Herran työhön. Itsessäni ainakin huomaan tämän erottelevan asenteen aika ajoin.
2. Rikkaus seuraa kuuliaisuutta
Tämä on taas toinen ääripää, jota kutsutaan menestysteologiaksi. Mitä kuuliaisempi ja uhrautuvampi olet, sitä suurempi taloudellinen menestys seuraa sinua. Toki Herra johdattaa ja siunaa omiaan ja niitä, jotka rukoillen kulkevat, ja kaikki hyvä tulee Häneltä jne. Mutta toisinaan kuuliaisimmankin uskovan elämä voi olla yhtä köyhyyttä ja maallista kärsimystä alusta loppuun, ja se voi päättyä jopa marttyyrikuolemaan. Tällaisenkin kristityn elämä on voinut olla monella tapaa rikasta ja Hän on voinut löytää suuren ilon Herrassa kärsimyksen keskellä, mutta rahasta ei ole ollut tietoakaan.
Menestysteologia toimiikin ainoastaan maissa, joissa on muutenkin maallista menestystä, jota voi sitten väärin sekoittaa hengelliseen siunaukseen. Menepä sanomaan Pohjois-Korean vainotuille kristityille, että he ovat köyhiä ja kurjia, koska eivät ole tarpeeksi kuuliaisia, vaikka ovatkin valmiita kuolemaan evankeliumin tähden… Auts!
3. Evankeliumi on ilmaista
Tämä väärinkäsitys tulee monesti esille erilaisten hengellisten tapahtumien yhteydessä. ”Miksi minun pitää maksaa, jotta pääsen kuulemaan evankeliumia? Eikös evankeliumi ole ilmaista?! Entäpä ne, joilla ei ole rahaa? Eivätkö he saa pelastua?” Sitten järjestäjiä syytetään ahneudesta ja evankeliumin siivin rikastumisesta, kun pyytävät pääsymaksuja. Samaa olen kuullut puhuttavan hengellisistä kirjoista, musiikista ja elokuvista. Eihän niistä pitäisi rahaa pyytää, koska lahjaksi ollaan saatu, niin lahjaksi pitäisi antaa (niin väärin ymmärretty jae…)
Mikään ei ole ilmaista. Ei edes evankeliumi. Vapaaehtoisista huolimatta evankeliumin levittäminen kaikkeen maailmaan maksaa kylmää valuuttaa (plus verta, hikeä ja kyyneleitä). Jonkun on aina maksettava lasku. Olisiko aika luopua ylihengellisistä silmälaseista ja myöntää, että hengellinen tilaisuus / konsertti / kirja / elokuva on taloudellisessa mielessä aivan sama kuin mikä tahansa muukin. Kaikki pyörii rahalla, eikä siinä ole mitään väärää. Ehkäpä kannattaisi tarkastella kriittisesti omaa suhtautumistaan rahaan, jos tämä herättää niin suuria tunteita. Ja näin joulunaikaan: mikset vaikka antaisi joululahjaksi sitä kirjaa / elokuvaa tai pääsylippua tuttavallesi, jonka sieluntilasta ja evankeliumin kuulemisesta olet huolissasi?
Kristus maksoi syntivelkamme. Nyt meidän pitää maksaa, jotta ihmiset kuulevat siitä.
