Seurakuntamme edustama kristinuskon suuntaus tuppaa painottamaan henkilökohtaisen uskonelämän merkitystä. Henkilökohtainen uskonratkaisu, henkilökohtaiset synnit, henkilökohtainen Jeesuksen seuraaminen. Varmasti suuntauksellamme on hyvä syy painottaa näitä asioita, ja onhan siitä selvästi hyötyä yksilön elämässä, kun hän Jumalan kanssa yhdessä ottaa elämästään vastuun. Pahimmillaan tämä voi kuitenkin johtaa ihmisen tilaan, jossa hän tekee jatkuvasti selkoa omista synneistään ja sukeltaa niin syvälle itsetutkiskeluun, ettei huomaa ympäröivää maailmaa ollenkaan. En voi uskoa, että tämä on Jumalan tarkoitus ihmisen elämälle.
Kristinuskolla on kuitenkin myös yhteisöllisempi puoli. Kaikki toki tietävät, että kristityn ”kuuluu” käydä kirkossa, ja on hyvä, että on kristittyjä ystäviä. Mutta tässä monesti ajatus on niissäkin nurinkurinen. ”Käyn kirkossa, että MINÄ saan jotain sieltä,” tai ”On hyvä olla kristittyjä ystäviä, ettei MINULLE tule houkutuksia.” Joskus voisi kokeilla mennä kirkkoon pelkästään jonkun toisen ihmisen elämän vuoksi (tai vaikkapa palvellakseen Jumalaa). Jotkut ihmiset evankelioivatkin siksi, että saavat oman syyllisyytensä katoamaan hetkeksi, eivät esimerkiksi siksi, että joku toinen ihminen voisi tarvita Jeesusta.
Raamatussa Jeesus kehottaa meitä kristittyjä olemaan epäitsekkäitä. Matteuksen evankeliumin luvussa 25 Jeesus sanoo vanhurskaiden olevan sellaisia ihmisiä, jotka antavat ruokaa nälkäiselle, vaatettavat alastoman, asuttavat kodittoman, juottavat janoisen ja käyvät katsomassa vankia vankilassa tai sairasta sairaalassa. Ja he tekevät tämän kaiken vieläpä miettimättä lainkaan sitä, että ”tästäpä seuraa hyvää karmaa Jumalan silmissä, taidanpa saada taivaasta kaupungin keskustassa olevan asunnon järven rannalta isolla saunaosastolla.”
Raamatussa Jeesus puhuu usein monikossa seurakunnalleen ja harvemmin yksikössä yksittäisille seuraajille. Esimerkiksi lähetyskäsky kuuluu: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”. Tai ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus”.
Jumala on antanut minulle ihmisiä ympärille. Ei siksi, että voisin käyttää heitä, eikä siksi, että he voisivat käyttää minua, vaan siksi, että voisimme yhdessä kestää vaikeat ajat ja iloita hyvistä ajoista. Yhdessä viedä Jumalan ilosanomaa eteenpäin, yhdessä auttaa niitä, jotka tarvitsevat apua. On hyvä ajatella enemmän me-keskeisesti kuin minä-keskeisesti.
Haluan kannustaa meitä kaikkia (en ole mikään mestari itsekään) lopettamaan syntilistojemme ruksittamisen pimeissä kellarihuoneissa ja alkamaan elämään kristityn elämää yhteisöllisesti. Lopettaa omissa murheissa kierimisen, ja kieriä vaihteeksi jonkun toisen murheissa. Tukea toisiamme ja antaa tukea itseämme. Tämä tuo myös perspektiiviä omaan elämään ja haasteisiin.
It’s NOT all about you.
